|
Nykyaikaisten peredvižnik–taiteilijoiden teosten näyttely nähtiin Karjalan kuvataidemuseon suojissa hiljattain. Peredvižnik–määritelmä viittaa taidesuuntaukseen, jota Ilja Repin, Ivan Kramskoi, Ivan Šiškin ja muut taideakatemian käyneet taiteilijat edustivat Pietarissa 1800–luvun lopulla. Korostunut psykologisuus, sosiaalinen näkökanta, aito realismi ja traagissävyinen näkemys todellisuuteen olivat heidän tuotannolleen ominaisia.
Kiertävien taidenäyttelyjen yhdistys. 2000–luku –niminen taiteilijaryhmä perustettiin Pietarissa vuonna 2005. Sen jäsenet pyrkivät vaalimaan ja jatkamaan Venäjän akateemisen taidekoulukunnan parhaita perinteitä. He ovat järjestäneet yli 30 taidenäyttelyä Venäjän eri alueilla. Näyttely siirtyy kuukauden välein kaupungista toiseen. Tämä työ vaatii suuria uhrauksia yhdistyksen jäseniltä, lähinnä sen puheenjohtajalta Valeri Vyboržaninilta.
Petroskoin näyttelyssä nähtiin yli 80 teosta tunnetuilta pietarilaisilta ja moskovalaisilta taiteilijoilta. Kaikki he ovat saaneet akateemisen koulutuksen Venäjän parhaissa taidekorkeakouluissa. Lisäksi näyttelyssä oli esillä Moskovan alueella, Samarassa ja Valko–Venäjällä asuvien taiteilijoiden sekä merkittävien opettajien teoksia.
Herkkyys ja sielukkuus leimaavat mm. Juri Belozerskin, Boris Kelbererin, Vadim Gubinin ja Gennadi Gubanovin töitä. Niissä tulee esiin taiteilijoiden arvostava, hienovarainen suhtautuminen kotimaisemaan, ihmisen alkujuuriin, maanmiesten sielunmaailmaan.
Uudet peredvižnikit ovat maalanneet maisemia. Perinne ja kokeilu yhtyvät sopusuhtaisesti mm. J. Belozerskin ja T. Lušnikovan teoksissa. Ulkoilmaluonnokset ja luonnontilojen muutoksen havainnointi ovat tuottaneet erinomaisen ilmeikkäitä maisemamaalauksia (Belozerskin Kasvitarha, Lušnikovan Sarastus).
Yleisö tutustui kiinnostuneena tunnettujen opettajien, Venäjän taideakatemian professoreiden O. Jeremejevin, A. Kuznetsovin, N. Repinin töihin. He ovat kouluttaneet usean polven taiteilijoita. Synnyinmaan ja luonnon aihe on etusijalla arvostettujen opettajien taideluomuksissa.
Baletti on aiheena Vasili Bratanjukin erittäin hyvissä töissä. Hän on pyrkinyt ilmentämään balettiteatterin lumoa, sen ihmeitä, tanssin kauneutta. Kuvattavan hetken arkisuus ja juhla punoutuvat yhteen hänen teoksissaan.
Aivan toisin kuvaa teatteria Boris Semjonov. Merkittävän taiteilijan vahva ristiriitainen luonne avautuu katsojalle Valeri Gergijevin muotokuvassa.
Isänmaallisuus on aiheena näkyvällä sijalla taiteilijoiden tuotannossa. Veli Vladimirin maalaus Mietiskelijä (Isä Vasili) herättää syvällisiä ajatuksia Venäjän ihmisten hengellisyydestä. Samaa aihetta sivuavat muutkin työt (Anastasija Vostretsova. Pyhän kirjan parissa; Antonina Krivitšanina. Neitsyt Marian ilmestys).
Olga Ivašintsovalta nähtiin näyttelyssä hyviä veistoksia.
Stafliateosten tekijänä tunnettu Aleksandr Molev on käyttänyt puuta materiaalina 1990–luvun lopusta lähtien. Hänen teoksensa tunnistaa taiteilijan mieleenpainuvasta omaperäisestä tekniikasta ja käsialasta. Niissä on häivähdys groteskiakin (Asetelma, Tähdistäennustaja).
Yhdistys on järjestämässä uusia näyttelyjä Venäjälle ja Valko–Venäjälle, suunnitteilla on myös näyttely Suomeen. Yhdistyksen jäsenet ohjaavat opetustilaisuuksia, he tekevät yhteistyötä taiteentutkijoiden ja taidemuseoiden kanssa sekä osallistuvat eri taidetapahtumiin.
Venäjän kansalainen –käsite on keskeisellä sijalla Kiertävien taidenäyttelyjen yhdistys. 2000–luku –järjestön toiminnassa. Sen jäseniä kiinnostaa kaikki mikä on parasta nykyajan maalaus– ja veistotaiteessa, grafiikassa, teatterissa ja musiikissa. Yhdistyksen jäsenet uskovat että heidän hengenheimolaistensa piiri laajenee jokaisen uuden näyttelyn myötä.
Suomentanut Armas Mašin
|
